Tervetuloa. Sitten joskus.

Ostimme asunnon. Aika ruman.

Vielä pitää vähän nipistää itseään. Tätä hankintaa pohjustettiin pitkään: asuntonäyttöjä on kertynyt kiitettävästi, alueita on vertailtu lähes nimbyilyyn asti ja siihen päälle on vähän enemmänkin excelöity kaikenlaista. Olemme yrittäneet olla järkeviä.  Niin järkeviä kuin nyt asuntokaupoilla voi olla. Välillä se on aika turhauttavaa, koska moniin asuntoihin voi rakastua ihan vähän. 

Meillä (ehkä vielä enemmän minulla) oli yksi toive: asunto olisi sellaisessa kunnossa, että sen voisi hyvällä omallatunnolla muokata mieleisekseen. En vaikuttunut “vain kymmenen vuotta vanha Puustelli-keittiö” -markkinoinnista ja “ei remonttihuolia” sai klikkaamaan seuraavaan asuntoilmoitukseen. Varsinkin, kun yleensä remonttihuoleton tarkoittaa oikeasti ei remonttihuolia ensimmäisellä silmäyksellä.

Toinen toive oli, että asunnossa olisi putket tehty tai ne tulisi tehtäväksi kolmen vuoden sisään. Tämä siksi, että elämänmuutoksiin pitää varautua. Ajattelimme, että jos nyt ostamme asunnon, jossa putket tehdään joskus tulevaisuudessa, eli aikaisintaan kymmenen vuoden päästä (toisin sanoen “ei remonttihuolia”), meillä on muutaman vuoden kuluttua käsissämme viimeisen päälle remontoitu asunto, josta ei saa rahojaan takaisin.

Löysimme mitä halusimme jo paljon aiemmin kuin sen saimme. Tarjousprosessi yksityisten myyjien kanssa oli pitkä ja mutkikas. Mutta lopulta sekin päättyi.

Nyt voi sanoa, että tervetuloa meille. Mutta ei ihan vielä.

Asunto

Ulko-ovelta tulijoita tervehtii perinteinen pitkä käytävä.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s