Ne ei lopu koskaan.

Lattiat nimittäin. Niitä on niin paljon, että ne tunkee uniinkin. Jotenkin myös tuntuu, että mitä enemmän niitä katselee, sitä enemmän menee sekaisin. Olen jo tehnyt ainakin viisi kertaa täysin ehdottoman “tämä se on” -päätöksen. Ja pyörtänyt sen sitten hädissäni yön yli nukuttuani. Pelkään tekeväni sen suurimman mokan, valitsevani lattian, joka pilaa koko paketin.

Jos oltaisiin ihanteellisessa maailmassa, meillä olisi rajaton budjetti ja minulla (eiku siis…meillä) olisi joko lankkulattia tai kalanruotoparketti. Aina välillä eksyn ihastelemaan vaikkapa tänne, tänne ja tänne. Mutta totuus löytyy jostain Bauhausin, Starkin ja K-Raudan laminaattihyllyiltä.

Valkolakattu saarni

(Valkolakatussa) saarnissakin on jotain hauskaa, mutta myös muutama hassu kymppi hinnassa liikaa.

Tammilankku tuntuu melkoisen ihanalta , kun sormenpäillä hipsuttelee

Tammilankku tuntuu vastustamattoman ihanalta , kun sormenpäillä hipsuttelee. Ja näyttää isona pintana niin hyvältä.

Laivankansi Kahrs

Laivankansilattiassa on jotain hyvin_viehättävää. Vielä kumisaumoin, jos saisi, kyllä kelpaisi.  Kuva Kährsin sivuilta.

Kalanruoto blogiin

Ehdoton, mutta niin kaukainen, unelma. Minun näkökulmastani mikä tahansa paikka näyttää tyylikkäältä kalanruotoparketilla

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ihan aina toiveet ei kuitenkaan kohtaa todellisuutta ja pitää tehdä kompromisseja. Ja sehän tästä suunnittelusta tekeekin vaikeaa. Jos saisi vain mennä kauppaan ja ostaa sen ehdottoman suokkarin, saisi varmasti nopeasti valmista. Tai näin nyt ainakin olen itseni antanut ymmärtää kiertäessäni epätoivoisesti laminaatti-, vinyyli- ja parkettihyllyjen välissä.

Meillä on muutama toive, joka rajaa vähän vaihtoehtoja pois:

– Sävyn pitäisi olla vaalea, mutta ei valkoinen (meillä ei siivota ihan_joka_päivä, joten pölypallojen toivotaan sopivan pintamateriaaleihin).
– Pinnassa pitää olla jotain elämää, eli ei pelkkää tasaista väripintaa (taas ne pölypallot).
– Vaalean sävyn pitää taittaa lämpimään, eli kaikki harmaaseen taittuvat voi laskea pois vaihtoehdoista (pelkään että se riitelisi vanerikaton kanssa).
– Lattian pinta ei saa olla ihan sileä. Jonkinlaista pientä pintastruktuuria on kiva olla, että voi huijata itseään ajattelemaan, että kävelee lankkujen päällä.

Mutta hei. Lohdutan itseäni kyllä yhdellä ajatuksella iltaisin. Mikä tahansa on toki parempi kuin tämä vanha. Tässä se on kuvattuna yhden laminaattivaihtoehdon kanssa.

IMG_1362

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s